Mitä vittua me tääl tehään?
--
Tienristeys
Jälkeenpäin katsoessa omaa elämää, sitä tunnistaa tiettyjä hetkiä, jotka määrittelevät mihinkä suuntaan elämä lähtee viemään. Tällaisia voivat olla esim. uudelle paikkakunnalle muuttaminen, opiskelujen aloittaminen, uusi työ, ero yms.
Tunnen tällä hetkellä olevani tällaisessa risteyskohdassa.
Lähiaikoina olen miettinyt kovasti mitä haluan tulevaisuudelta ja mitkä on niitä asioita mitkä minua kiinnostaa. On tiettyjä asioita, jotka on aina kiinnostanut jokaisessa elämänvaiheessa.
Videopelit ja niihin liittyvät kulttuurit ovat kiehtoneet minua aina lapsesta asti. Ennen kuin meillä oli kotona mitään pelikonetta, muista aina kavereilla ja sukulaisilla käydessä sen, että halusin ennemmin istua NES-ohjain kädessä kun jauhaa tylsyyksiä sukulaisten kanssa.
Toinen asia mikä minua on aina kiinnostanut on ihmiset. Minkä takia erilaiset ihmiset ajattelee eri tavoin? Minkä takia yksi uhreilija on moninkerroin parempi kuin toisiksi paras? Minkä takia rikolliset ajautuu tekemään pahoja asioita? Miten mielenterveysongelmat syntyvät? Minkä takia minua ei kiinnosta mennä töihin, mutta oman yrityksen ääressä haluan viettää lomat ja viikonloput?
Kolmantena, oma yritystoiminta ja itselleen työskentely. Haluan olla vastuussa ja vapaudessa päättää omista asioistani ja siitä mitä teen ja miten sen teen.
Koko elämän ajan jatkunut uteliaisuus on vahvasti ollut aina läsnä. Minkä takia asiat tapahtuu niin kuin ne tapahtuu? Pienenä purin joka ikisen lelun, koska kiinnosti nähdä mitä niiden sisällä oli ja miten ne toimii. Tämä asioiden rikkominen ei toki rajoittunut leluihin. Vaan kaikki piti purkaa ja rikkoa.
Nyt aikuisiälläkään en vielä ymmärrä mistä moinen pakkomielle asioiden ymmärtämiseen johtuu, mutta olen oppinut sen, että voin tämän uteliaisuuden valjastaa myös hyötykäyttöön ja sen, että se on jotain harvinaista. Se on siunaus, eikä kirous.
Andrew Huberman
Saatan monesti uppoutua johonkin aiheeseen niin, että en näe enkä kuule mitään muuta ympärilläni. Saatan käyttää 10 tuntia putkeen kuunnellen podcastia, missä neurotiedemies ja tutkija Andrew Huberman selittää kuinka aivojen dopamiinin tuotanto ja hormonitasapaino vaikuttavat ihmisen mielialaan ja motivaatioon tehdä arkisia askareita.
Viimeisen vuoden aikana olen ottanut kyseisen tohtorin hyvin tarkasti seurantaan. Hänen tarinansa on mielenkiintoinen, johon voin samaistua.
Ongelmainen, punkkia kuunteleva ja painoja nosteleva nuori intellektuelli, jota ei kiinnosta koulussa istuminen, mutta on pakkomielteisen kiinnostunut ymmärtämään ihmisiä.
Luulen, että hänen kauttaan olen löytänyt myös oman kutsumukseni.
Ikigai
Aiemmin tällä viikolla kävin asiasta keskustelua ystäväni kanssa. Hän kertoi minulle Japanilaisesta konseptista nimeltä Ikigai.
Ikigai on ajattelumalli, joka tarkoittaa käytännössä neljän eri asian risteyskohtaa.
- Tee asioita, joissa olet hyvä
- Tee asioita, jotka luovat vaurautta
- Tee asioita, jotka luovat lisäarvoa muille
- Tee asioita, joista olet kiinnostuntunut
Kun nämä kaikki 4 kohtaa täyttyy, olet saavuttanut Ikigain.
Aloin miettimään kovasti sitä, miten omat voisin oman mielenkiinnonkohteeni yhdistää, niin että nämä 4 asiaa täyttyisivät.
Vihdoin, minulla on taas tavoite.
Se, mitä tulevaisuus tuo tullessaan on vielä hyvin epämääräinen ja tuntematon. Mutta nyt minulla on jotain mitä kohti pyrkiä.
Askelmerkit
Olen aina ollut hyvä luomaan isoista kokonaisuuksista pienempiä, helposti ymmärrettäviä palasia. Monesti jokin projekti saattaa olla niin laaja, että sitä on vaikea ymmärtää, kunnes sen pystyy palastelemaan kivasti pienempiin osiin, jotka kuka tahansa pystyy ymmärtämään.
Seuraava steppi on tehdä tämä omalla kohdallani omaa tulevaisuuttani ajatellen. Elämä on kuin pitkä projekti, se alkaa ja loppuu joskus. Välillä tulee muuttujia, joita ei pysty ennustamaan. Maaliin se on kuitenkin saatava.
Tulevaisuus on mysteeri, ja se on hyvä niin. Mutta unelmat on kuitenkin tärkeitä. Voisin tähän kirjoitta pitkästi siitä, miten dopamiini motivoi ihmistä tekemään asioita, jotka vie lähemmäksi päämäärää. Jätettäköön se nyt toiseen kertaan.
Mutta mainittakoon, että ilman tavoitteita, päämääriä tai unelmia, ihmisen aivot eivät tiedä koska asianmukaista aivokemikaalia pitäisi erittää ja näin ollen emme ole motivoituneita tekemään asioita jotka vie meitä lähemmäs haluttua päämäärää.
Se, mitä unelmat omalta kohdaltani ovat, liittyy vahvasti siihen miten omat mielenkiinnonkohteet saa ympättyä yhteen niin, että niistä voi myös tienata riittävästi onnelliseen elämiseen.
Tällä hetkellä se lienee jotain tyyliin pelialan tutkimusta tai oman, ihmisen aivotoimintaan liittyvän osaamisen myymistä pelialan sisällä. Oman tiedon ja oppimisen jakamista kirjoittamalla tai esim. youtube videoiden muodossa. Kuka tietää.
Ihan ensimmäisenä taidan hakea takaisin opiskelemaan.
“Välil niin diipeis, kun nousen ylös liian nopeesti saan sukeltajan taudin”
- Huge L, 2022